penätä
 |
Suomi
Verbi
penätäLuokka:Suomen sanat#PENÄTÄLuokka:Suomen kielen verbit#PENÄTÄLuokka:Suomen kielen käänteissanakirja#ÄTÄNEP (73)Luokka:Suomen kielen 73. taivutustyypin sanat#penätä (taivutus[luo])
Ääntäminen
- IPA: /ˈpenæt̪æˣ/
- tavutus: pe‧nä‧täLuokka:Suomen kielen kolmitavuiset sanat#PENÄTÄ
Etymologia
- Verbin vartalon alkuperää ei tunneta. Sanan ainoa vastine suomen sukukielissä on karjalan penie, oikutella, vikuroida. Tämäkään yleensä hevosen käyttäytymisen kuvaamiseen käytetty vastine ei ole kovin samanasuinen. Penätä-sanaa on käytetty suomen itämurteissa ja sen kirjakielinen ensiesiintymä löytyykin itämurteita kirjoituksissaan suosineesta sanomalehdestä Turun Viikko-Sanomista vuodelta 1820.[1]
Liittyvät sanat
Johdokset
- substantiivit: penääminen
Aiheesta muualla
- penätä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 900. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.