persoona

Wikipedia
Katso artikkeli Persoona Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

persoona Luokka:Suomen sanat#PERSOONALuokka:Suomen kielen substantiivit#PERSOONALuokka:Suomen kielen käänteissanakirja#ANOOSREP (10)Luokka:Suomen kielen 10. taivutustyypin sanat#persoona

  1. henkilö, erityisesti luonteenpiirteidensä ilmentymänä
    Hän on kyllä mielenkiintoinen persoona.
  2. (psykologia) tietoinen ja tarkoituksellisesti toimiva olento
  3. (kielitiede) tekijä, teonsanan persoona lauseessa
    Taivutetun verbin persoona ilmenee suomen kielessä persoonapäätteestä.
  4. (kielitiede) persoonamuoto, verbin taivutusluokka
    ”Sanon” on yksikön ensimmäisen persoonan indikatiivin preesens verbistä ”sanoa”.

Ääntäminen

Taivutus

Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi persoona persoonat
genetiivi persoonan persoonien
(persoonain)
partitiivi persoonaa persoonia
akkusatiivi persoona;
persoonan
persoonat
sisäpaikallissijat
inessiivi persoonassa persoonissa
elatiivi persoonasta persoonista
illatiivi persoonaan persooniin
ulkopaikallissijat
adessiivi persoonalla persoonilla
ablatiivi persoonalta persoonilta
allatiivi persoonalle persoonille
muut sijamuodot
essiivi persoonana persoonina
translatiivi persoonaksi persooniksi
abessiivi persoonatta persoonitta
instruktiivi persoonin
komitatiivi persoonine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo persoona-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

Käännökset

Liittyvät sanat

Psykologia
Kielitiede
Yhdyssanat

kulttuuripersoona, persoonamuoto, persoonapronomini, persoonapääte, persoonataivutus, sivupersoona, teatteripersoona

Johdokset

Aiheesta muualla

Luokka:Suomen kielen kielitieteen sanasto
Luokka:Suomen kielen 10. taivutustyypin sanat Luokka:Suomen kielen kielitieteen sanasto Luokka:Suomen kielen kolmitavuiset sanat Luokka:Suomen kielen käänteissanakirja Luokka:Suomen kielen lainat latinasta Luokka:Suomen kielen substantiivit Luokka:Suomen sanat