Falklandinsaaret
Falklandinsaaret (engl. Falkland Islands, esp. Islas Malvinas) on Yhdistyneelle kuningaskunnalle kuuluva saaristo eteläisellä Atlantilla vajaa 500 kilometriä Etelä-Amerikan rannikolta. Myös Argentiina vaatii saaria itselleen[4], ja niiden hallinnasta käytiin kaksi kuukautta kestänyt Falklandin sota vuonna 1982.[5]
Maantiede
Saaret sijaitsevat 483 kilometrin päässä Etelä-Amerikan mantereesta. Saaristo koostuu kahdesta pääsaaresta, Itä- ja Länsi-Falklandista, sekä 200 pienestä saaresta.[3] Itä- ja Länsi-Falklandin jälkeen saarista kolmanneksi suurin on Weddellinsaari. Pinnanmuodoltaan saaret ovat mäkisiä.[3]
Tammikuun keskilämpötila Port Stanleyssä on +9 °C ja heinäkuun keskilämpötila +2 °C.[6] Saaret sijaitsevat kylmällä vyöhykkeellä.
Historia
 | Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Koko luvussa vain kaksi viite |
Arkeologisten löytöjen perusteella jotkin Etelä-Amerikan intiaanit ovat muinaisuudessa vierailleet Falklandinsaarilla, mutta varsinaisesta intiaaniasutuksesta saarilla ei ole todisteita.
Eräät 1500-luvun eurooppalaiset löytöretkeilijät näkivät Falklandinsaaret ja piirsivät ne maailmankartalle. Ensimmäiseksi eurooppalaiseksi, joka nousi autioilla saarilla maihin, mainitaan englantilainen löytöretkeilijä John Davis vuonna 1592.
Saarten nimen alkuperä liittyy varakreivi Falklandiin, joka vaikutti Englannin amiraliteetissa. Vuonna 1690 saarten välistä kulkeva salmi nimettiin Falklandinsalmeksi kyseisen varakreivin mukaan.
Falklandinsaaret saivat strategista merkitystä Etelä-Atlantin merenkulun tukialueena.
1760-luvulla Englanti, Ranska ja Espanja vaativat saaria omakseen, ja kukin niistä perusti sinne siirtokuntansa. Ranska vetäytyi pelistä, mutta Espanja ja Englanti joutuivat vuosina 1770–1771 miltei sotaan saarten omistuksesta. Lopulta kumpikin luopui tukikohdistaan saarella, Englanti vuonna 1774 ja Espanja vuonna 1811. Aluevaatimukset jäivät silti voimaan. Saarista tuli brittiläisten ja yhdysvaltalaisten valaan- ja hylkeenpyytäjien tukialuetta.
Vaatimus saarten hallinnasta periytyi Espanjalta itsenäiselle Argentiinalle, joka 1820-luvulla perusti saarille taas pienen siirtokunnan. Vuonna 1833 britit kuitenkin kaappasivat saarilla vallan, kun argentiinalainen siirtokunta oli samaan aikaan sekasorrossa. Seuraavina vuosikymmeninä brittiläiset kolonialistit asuttivat saaret. Falklandinsaarten elinkeinoja olivat kalastus, lampaankasvatus ja hylkeenpyynti; myöhemmin saarille syntyi jonkin verran teollisuuttakin.
Argentiinan ja Britannian kiista saarten hallinnasta alkoi kärjistyä uudelleen 1960-luvulla. Dekolonisaatio lisäsi argentiinalaisten nationalistien toiveita siitä, että brittiläinen siirtomaavalta vielä väistyy. Falklandinsaaren asukkaiden enemmistö halusi kuitenkin jäädä Britannian alaisuuteen. Vuonna 1971 solmittiin sopimus, joka vahvisti ja virallisti Argentiinan ja Falklandinsaarten siteitä. Argentiinalaisten pettymykseksi Britannia piti kaikesta huolimatta kiinni valta-asemastaan saarilla. Falklandinsaaret olivat Britannian alusmaa, joten saarten asukkailla ei kuitenkaan vielä tuolloin ollut täysiä Britannian kansalaisoikeuksia. He eivät esimerkiksi saaneet vaapaasti muuttaa Britanniaan.
Falklandin sota 1982
Falklandin sota sai alkunsa, kun Argentiinan sotilasjuntta miehitti saaret maaliskuussa 1982. Juntta toivoi että kansallishenki tukee sen tavoitteita saavuttaa valta-asema saarilla. Samalla kuitenkin talousvaikeudet horjuttivat tätä pyrkimystä. Tilanteen diplomaattinen sovittelu epäonnistui, ja Britannian silloinen pääministeri Margaret Thatcher lähetti brittien armeijan vastaiskuun. Lyhyen mutta kiivaan meri-, ilma- ja maasodan jälkeen saaret palautuivat brittien hallintaan. Sodan jälkeen saarten maastossa oli suuri määrä raivaamattomia jalkaväkimiinoja.[7] Viimeiset raivaamattomat miinat raivattiin vuonna 2009 aloitetussa hankkeessa ja 10. marraskuuta 2020 saaret julistettiin miinoista vapaiksi.[8]
Argentiina vaatii Falklandinsaaria yhä itselleen. Se on toistuvasti ottanut asian esille YK:ssa ja käynyt myös diplomaattisia keskusteluja Britannian kanssa. Virallisia neuvotteluita saarten kohtalosta ei kuitenkaan ole aloitettu. Argentiina on luvannut, ettei se enää yritä ratkaista aluekiistaa sotilaallisin keinoin.
Sodan jälkeen Britannia on vahvistanut Falklandinsaarten puolustusta ja toteuttanut infrastruktuurihankkeita. Turismi on vahvistunut saarten elinkeinona. Vuodesta 1983 alkaen saarelaisilla on ollut täydet Britannian kansalaisoikeudet. Saarten voimassa oleva perustuslaki on vuodelta 1985.
Kiistely jatkuu yhä
Huhtikuussa 2026 ilmi tuli Yhdysvaltain puolustusministeriön sisäinen viesti, jossa kyseenalaistettiin Britannian oikeus hallita Falklandinsaaria. Taustalla oli Donald Trumpin hallinnon kitkeryys siitä, ettei Britannia tahtonut tukea Yhdysvaltoja sen Iranin vastaisessa sodassa. Myöhemmin Yhdysvaltain ulkoministeriöstä todettiin, että maa pysyy puolueettomana Britannian ja Argentiinan välisessä kiistassa. Myös Argentiina reagoi tilanteeseen: ulkoministeri Pablo Quirno kertoi, että maa haluaa jatkaa neuvotteluja Britannian kanssa. Britannian pääministeri Keir Starmerin tiedottaja puolestaan vastasi, että Falklandinsaaret kuuluvat Britannialle.[9]
Politiikka
Toimeenpanovallan taustalla on Britannian kuningas, jonka edustajana toimii kuvernööri. Vuonna 1985 säädettiin saarille perustuslaki. Sen mukaan joka neljäs vuosi valitaan kahdeksan lakiasäätävää edustajaa. Nämä valitsevat keskuudestaan kolme toimeenpanevaan neuvostoon. Toimeenpanevan neuvoston tehtävänä on kuvernöörin neuvominen. Toimeenpanevassa neuvostossa on edellä mainittujen lisäksi viisi jäsentä ja taloussihteeri.
Lakiasäätävässä neuvostossa on kymmenen jäsentä, taloussihteeri ja kahdeksan lakiasäätävää edustajaa. Sen puhemiehenä toimii kuvernööri.
Saarten puolustuksesta vastaa Yhdistynyt kuningaskunta. Saarten asukkaat ovat lähes kaikki brittejä. He saivat kansalaisuuden 1. tammikuuta 1983 kansalaisuuslain myötä.
Saarten kautta hallinnoidaan myös Britannialle kuuluvia Etelä-Georgiaa ja Eteläisiä Sandwichsaaria. Ne sijaitsevat lähellä Eteläistä jäämerta yli tuhannen kilometrin päässä Falkdlandinsaarista. Nämä saaret, joilla ei ole varsinaista pysyvää asutusta, kuuluivat ennen vuotta 1985 suoraan osaksi Falklandinsaarten kruununsiirtomaata. Aikaisemmin siihen luettiin kuuluviksi myös Eteläiset Orkneysaaret ja Eteläiset Shetlandinsaaret[10], mutta koska nämä sijaitsevat 60. eteläisen leveyspiirin eteläpuolella, ne kuuluvat nykyisin Antarktiksen sopimuksen piiriin.[11]
Isossa-Britanniassa Falklandinsaaria, siinä missä kaikkia muitakin merentakaisia alueita, edustaa maan hallituksessa oma ministeri. Vuonna 2024 tässä virassa toimi Stephen Doughty.[12]
Poliittinen status
Vuonna 2001 Britannian pääministeri Tony Blair vieraili saarilla ensimmäisenä pääministerinä sitten vuoden 1982 sodan. Argentiinan presidentti Néstor Kirchner ilmoitti puheessaan Falklandin sodan 22. vuosipäivänä saarien olevan vielä kerran osa Argentiinaa. Venezuelan presidentti Hugo Chávez kehotti 10. helmikuuta 2006 Britanniaa luovuttamaan saaret takaisin Argentiinalle.
3. tammikuuta 2007 Argentiinan ulkoministeriö vaati Britanniaa neuvotteluun Falklandin saarten saamisesta Argentiinan hallintaan. Ministeriö piti käsittämättömänä, ettei Britannia suostu edes keskustelemaan aiheesta. YK ja Amerikan valtioiden järjestö OAS ovat kehottaneet maita käynnistämään kahdenväliset neuvottelut saarten asemasta.
Maaliskuussa 2013 Falklandinsaaret järjesti kansanäänestyksen kuulumisestaan Britanniaan. Äänestysprosentti oli 92, ja lähes 99 prosenttia äänestäneistä tahtoi Falklandinsaarten kuuluvan jatkossakin Britanniaan. Argentiina ei tunnustanut äänestyksen tulosta. Äänestyksen toivottiin lopettavan kiistan Argentiinan ja Britannian välillä.[13][14]
Vuonna 2022 Kiina ilmoitti tunnustavansa saaret osaksi Argentiinaa. Vastaavasti Argentiina tunnusti Taiwanin osaksi Kiinaa.[15]
Talous
Suurimmat elinkeinot ovat kalastus ja maatalous.Luokka:Puutteelliset lähdemerkinnätlähde?
Saarten virallinen valuutta on Falklandin punta, joka on sidottu Englannin punnan arvoon. Englannin puntia otetaan virallisesti vastaan Falkandin puntien puutteessa. Monet matkailualan yritykset ottavat vastaan myös euroja ja Yhdysvaltain dollareita.[16]
Kirjallisuutta
- Ivanov, L.L. et al.: The Future of the Falkland Islands and Its People, s. 96. Sofia: Manfred Wörner Foundation, 2003. ISBN 9549150313 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Escudé, Carlos & Cisneros, Andrés (toim.): Historia general de las relaciones exteriores de la República Argentina. Buenos Aires: GEL/Nuevohacer, 2000. ISBN 9506945462 Teoksen verkkoversio. (espanjaksi)
- Pascoe, Graham & Pepper, Peter: Más Allá de la Historia Oficial: La Verdadera Historia de las Falklands/Malvinas (pdf) 2008. falklandshistory.org. Arkistoitu 2011. Viitattu 24.3.2026. (espanjaksi)
- Greig, D.W.: Sovereignty and the Falkland Islands Crisis. Austrialian Year Book of International Law, 1983, 8. vsk, s. 20–70. ISSN 0084-7658 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
Lähteet
- ↑ Change of Governor of the Falkland Islands: Alison Mary Blake CMG gov.uk. 14.3.2022. Viitattu 12.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Andy Keeling: New Chief Executive to arrive in the Falklands next week MercoPress. 23.3.2021. Viitattu 12.9.2022. (englanniksi)
- 1 2 3 Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 445. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0
- ↑ Britain and Argentina both claim rights to Falkland Islands seabed The Telegraph. 24.4.2009. Viitattu 15.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Falklandin sota käytiin vuonna 1982 Yle Uutiset. 2.4.2012. Viitattu 24.3.2026.
- ↑ FALKLAND ISLANDS CLIMATE. Weather, Temperature, Rainfall: when to go to Falkland Islands colonialvoyage.com. Arkistoitu 19.8.2009. Viitattu 24.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Falklands mine removal 'possible' BBC News. 29.1.2008. Viitattu 29.1.2008. (englanniksi)
- ↑ Falklands finally landmine free thanks to UK-funded team GOV.UK. Viitattu 10.11.2020. (englanniksi)
- ↑ https://yle.fi/a/74-20222649
- ↑ ”Falklandin saaret”, Otavan iso Fokus, 2. osa (Em–Io), s. 787. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4
- ↑ British Antarctic Territory Britannica. Viitattu 8.8.2025.
- ↑ Minister of State (Europe, North America and Overseas Territories) 2026. GOV.UK. Viitattu 24.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Falklandinsaaret järjestää kansanäänestyksen asemastaan Helsingin Sanomat. 12.6.2012. Viitattu 22.3.2018.
- ↑ Äänet on laskettu – Falklandinsaaret jäävät Britannialle MTV Uutiset. 12.3.2013. Arkistoitu 22.3.2018. Viitattu 22.3.2018.
- ↑ Truss says Falklands part of ‘British family’ after China backs Argentina the Guardian. 7.2.2022. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)
- ↑ FAQs 2026. Falkland islands. Viitattu 24.3.2026. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Falkland Islands Government
- Penguin News (weekly newspaper)
- Falkland Islands News Network
- Falkland Islands Portal
- Jason Islands Banknotes (Arkistoitu – Internet Archive)
