-inen
 |
Suomi
Suffiksi
-inen Luokka:Suomen sanat#INENLuokka:Suomen kielen suffiksit#INENLuokka:Suomen kielen käänteissanakirja#NENI (: vokaalivartalossa -ise-, konsonanttivartalossa -is-)
- tyypillisesti substantiiveihin liittyvä adjektiiveja muodostava johdin, joka yleensä merkitsee kantasanan ilmaiseman kaltaista tai kuulumista johonkin paikkaan tai ajankohtaan
Huomautukset
- Johdin liittyy (vahvaan) vokaalivartaloon, jonka loppu e jää joskus pois tai lyhenee:
- aika (vahva vokaalivartalo aika-) + -inen → aikainen
- itä (vahva vokaalivartalo itä-) + -inen → itäinen
- kiemura (vartalo kiemura-) + -inen → kiemurainen
- latuska (vartalo latuska-) + -inen → latuskainen
- alpakka (vahva vokaalivartalo alpakka-) + -inen → alpakkainen
- makea (vartalo make|a-) + -inen → makeinen
- maa (vartalo ma|a-) + -inen → mainen
- lauantai (vartalo lauanta|i-) + -inen → lauantainen
- suo (vartalo suo-, i:n edellä so-) + -inen → soinen
- kivi (vokaalivartalo kiv|e-) + -inen → kivinen
- tiili (vokaalivartalo tiil|e-) + -inen → tiilinen
- kuusi (vokaalivartalo kuus|e-) + -inen → kuusinen
- lumi (vokaalivartalo lum|e-) + -inen → luminen
- saari (vokaalivartalo saar|e-) + -inen → saarinen
- käsi (vahva vokaalivartalo käte-) + -inen → käteinen
- yksi (vahva vokaalivartalo yhte-) + -inen → yhteinen
- lämmin ((vahva) vokaalivartalo lämpimä-) + -inen → lämpimäinen
- emäs (vokaalivartalo emäks|e-) + -inen → emäksinen
- ruis ((vahva) vokaalivartalo ruki|i-) + -inen → rukiinen
- mies (vokaalivartalo mieh|e-) + -inen → miehinen
- ohut (vokaalivartalo ohu|e-) + -inen → ohuinen
- kevät (vokaalivartalo kevä|ä-) + -inen → keväinen
- eriste (vokaalivartalo eriste|e-) + -inen → eristeinen
Etymologia
- Nominatiivin pääte -inen ja taivutusvartalo -is(e)- ovat eri alkuperää. Jälkimmäinen on samaa suomalais-ugrilaista alkuperää kuin esimerkiksi pohjoissaamen deminutiivijohdin -š, kun taas nominatiivipäätteen alkuperä on epäselvä, mutta vähintäänkin kantasuomalaista perua.[1]
- Johdin -nen oli alun perin johtimen -inen variantti. Ensin mainitun erikoistuminen substantiiveihin ja -inen-johtimen erikoistuminen adjektiiveihin on oppitekoista.[1]
Liittyvät sanat
- Luokka: Suomen kielen inen-nominit
Synonyymit
Johdokset
Lähteet
- Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 263 Milloin johtimessa on i ja miten se liittyy kantavartaloon?